J. Sakari Hankamäki

Filosofian tohtori, filosofi
   Etusivu            Etiikka ja moraali
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

ETIIKKA JA MORAALI

 
Etiikkaa koskeva ajatteluni perustuu niin ikään eksistenssifilosofiseen ihmiskäsitykseen. Sen mukaan ihmiset myönnetään kokemuksellisesti ainutlaatuisiksi yksilöiksi. Kehollinen erillisyys on etiikan lähtökohta. Lihallisia ääriviivoja vasten piirtyy esiin se, että toinen ihminen on perustavanlaatuisesti Toinen: erillinen ja itsenäinen yksilö. Tämän tunnustaminen on tärkeää, sillä sen varaan rakentuu etiikan keskeinen lähtökohta: ihmisen itsemääräämisoikeus ja hänen subjektiviteettinsä eli kykynsä ja oikeutensa toimia vapaana, tahtovana ja tietoisena olentona.
 
Tämä ajattelu myöntää toisen ihmisen tajunnan ihmisen omalle tajunnalle transsendentiksi: arvoitukselliseksi ja perimmältään salatuksi. Tällainen elämys voi syntyä paradoksaalisesti juuri toisen ihmisen kehoa vasten. Tiede, jolta puuttuu kehollinen suhde maailmaan – tai se jää kartesiolaisen perinteen vuoksi heikoksi –, ei tunnista toisen ihmisen toiseutta ja toimii sen vuoksi totalisoivasti: pelkän objektivisminsa ja kollektivisminsa varassa, ihmisiä muottiin valaen ja heitä samanlaisina kohdellen.
 
Oman eettisen ajatteluni lähtökohtana on Immanuel Kantin, Martin Buberin ja Emmanuel Levinasin filosofiasta johtelemani muunnelma, jonka pääteesin olen kiteyttänyt seuraavasti: ”Kohtele ihmisyyttä itsessäsi ja muissa ihmisissä aina suurena arvoituksena.” En siis pyri määrittelemään etiikkaa enkä moraalia prespriktiivisesti eli määräävästi vaan negatiivisesti: eräänlaisena varoitusmerkkinä, miten ei pitäisi toimia. Toisen ihmisen erillisyyden ja yksilöllisyyden kunnioittamisen pitää olla niin käytännön moraalin ja yhteiskuntateorian kuin lainsäädännönkin lähtökohtana.
 
Tärkeimmiksi asioiksi nousevat tällöin ihmisten itsemääräämisoikeus, yksityisyydensuoja, sananvapaus, omistusoikeus ja yksilönvapaus. Valtion ja yhteiskunnan pitää tukea, ei kahlita, niitä. Juuri näiden ihanteiden varaan perustuu kansanvaltainen yhteiskuntajärjestelmä valistusaatteineen.
 
Myös yksilöllisyyteen nojautumista on joskus saatettu moittia ”totalisoivaksi”. On kuitenkin tärkeää huomata, että totalitarismiin ei johda yksilöllisyys sinänsä, sillä yksilötkin voivat käyttää valtaa vain kollektiivien osana ja niiden tuella. Yksilö ei voi olla totalitarismi, vaan ainoastaan yhteisöt ja kollektiivit ovat. Jakoa yksilöön ja yhteiskuntaan voidaan pitää tavallaan keinotekoisena, sillä metodologisen individualismin mukaan yhteiskuntaa ei ole ontologisesti edes olemassa. Sekin koostuu yksilötoimijoista.
 
Olen käsitellyt etiikan aihepiiriä muun muassa väitöskirjassani Rakkauden välittäjä (1997, 2. painos 2006) sekä yhteiskuntafilosofisessa ja tiedepoliittisessa manifestissani Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa (2005), joka sopii ajattelukirjaksi kaikille, joita kiinnostaa oikeudenmukaisempi maailma. Yksilöllisyyden kunnioittaminen on sivistyneisyyden merkki. Koska yhteiskunnan hyvinvointi koostuu yksilöiden onnellisuudesta, yhteiskuntapolitiikan päämääränä pitää olla yksilöiden mahdollisimman suuri vapaus ja onni.
 
Tukeudun pitkälti liberalistisen ajattelun aateperintöön, vaikka en kannatakaan nykyajan uusliberalismia enkä sen aateveljiä, kuten kansainvälistä kapitalismia ja internationalismia eli pakkokansainvälistämistä. Yhdessä ne murentavat pohjaa kansalliselta itsemääräämisoikeudelta. Sen sijaan näen liberalismin tärkeimmän tehtävän yksilöiden oikeuksien sekä pienten kansallisten yksiköiden vahvistamisessa ja yksilöllisen omistusoikeuden turvaamisessa. Siihen liittyy myös yksilön omien potentiaalien, kuten hänen ruumiinvoimiensa sekä työvoimansa, loukkaamattomuus sekä yhteiskunnan mahdollisimman monille ihmisille takaama mahdollisuus kartuttaa yksityistä varallisuutta.
 
 
 
 
 
 


 
 
Copyright © Jukka Sakari Hankamäki