J. Sakari Hankamäki

Filosofian tohtori, filosofi
   Etusivu            Teoksistani sanottua
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 

TEOKSISTANI SANOTTUA

 
 
 
Tasapainon geometria – Simone Weilin käsitys eettisen ihmisen todellistumisesta
 
 
”Ajattelun vaikeatkin prosessit ovat näkyvissä, eikä filosofista kapulakieltä esiinny. Ei ihme, että Weilistä ovat olleet kiinnostuneita pääasiassa muut kuin ammattifilosofit.”
 
Erik Ahonen, Aamulehti 14.3.1993.
 
 
 
Minän rakentuminen ihmistieteissä
 
 
”Meadin minäkonseptiota tekijä käykin läpi ilmeisen asiantuntevasti, moniulotteisesti ja olennaiseen keskittyen. Teksti pursuaa (varsinkin filosofiaan liittyvää) lukeneisuutta ja sananselitystä. Paitsi että lukija voi nautiskella lauseiden muotoilusta, teksti on sosiaalipsykologisestikin kiintoisaa mm. osoittaessaan, mikä on jonkin käsitteen tehtävä jossakin teoriassa eli kuinka käsite tulee tuotetuksi.”
 
Antti Eskola ja Klaus Weckroth tarkastuslausunnossaan.
 
 
 
Rakkauden välittäjä – Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa
 
 
”Hankamäen teksti on monessa kohdin myös erittäin nautittavaa ja hänen käyttämänsä ilmaisut ja kielikuvat ovat osuvia ja osoittavat kielellistä luovuutta.”
 
Jaana Hallamaa, väitöskirjan arvostelulausunto.
 
 
”Parhaimmillaan Hankamäellä on taito käsitellä aihettaan yhtä aikaa kriittisesti kuunnellen ja lempeydellä – tämä tulee esiin erityisesti Weilin ajattelun mystisinä pidettyjen aspektien erittelyn yhteydessä. Tässä mielessä tutkielmaa on ilo lukea ja sillä on annettavaa suomalaiselle Weil-yleisölle.
Hankamäki osoittaa perehtyneensä vaikeasti lähestyttävään Weilin filosofiaan ja sen taustoihin laajasti ja tarkoin ja onnistuu kokonaishahmotuksen rakentamisessa. On huomattava, että Weil on erityisen vaativa tutkittava siinä, että hänen monisäikeisten ja epäsystemaattisten ajatustensa kokoon punominen vaatii niin metafyysisten, yhteiskuntakriittisten, moraalifilosofisten, eksistentiaalisten, esteettisten kuin uskonnonfilosofistenkin kysymysten hallintaa. Ansioihin kuuluu myös sujuvuus, jolla Hankamäki liikuttelee tutkielmassa Weilin filosofiaa sivuavia ajatussuuntia kuten eksistentialismia ja marxismia, ja paikantaa Weilin ominaisluonnetta suhteessa filosofianhistoriaan. Työ todistaa näin laajan tietopohjan luovasta hallinnasta.”
 
Heidi Liehu, tarkastuslausunto.
 
 
”Hankamäki osoittaa hallitsevansa Weiliä koskevan kommentaarikirjallisuuden suvereenisti. Tämä on mittava ansio. Hankamäki osoittaa vakuuttavasti oppineisuutensa Weil-kirjallisuuden taitajana ja tuntijana.”
 
Esa Saarinen, tarkastuslausunto.
 
 
 
Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja politiikka
 
 
”Kirjan teoreettinen osa on Buberin ja Levinasin filosofiaa tuntevallekin erinomaisen antoisa. Kummankin filosofia on kuvattu asiantuntevan syvällisesti, mutta samalla konstailematta ja harvinaisen selkeästi.”
 
Maija Lehtovaara, Aikuiskasvatus 4/2003, s. 321.
 
 
”Kirjan teoreettinen voima ja käytännöllinen haastava kirjoittamistapa tekee siitä erityisen arvokkaan. Hankamäki ei luultavasti ole pyrkinyt kirjoittamaan ’ikuista’ viisautta ja on siten onnistunut kirjoittamaan ajankohtaisen ja oletettavasti ajattomasti radikaalin kirjan, jonka anti ihmistieteiden tutkijoille ja toimijoille on luullakseni kestävää tekoa.”
 
Juha Varto, Niin & Näin 2/2003, s. 111. Koko arvio luettavissa tästä.
 
 
”Kokonaisuutena kirja on teoreettisesti vahva ja käytännöllisesti haastava esitys. Hankamäen kirjoituksen hienovireisyys tekee sujuvasti rönsyilevästä tutkimuksesta miellyttävää luettavaa.”
 
Pietari Almusa, Kulttuurivihkot 5/2003, s. 72.
 
 
 
Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan
 
”Työttömän kuolema on filosofiseksi opukseksi selkeästi, sujuvasti ja provosoivastikin kirjoitettu, ja sitä voi suositella niin työntekijöille kuin työnantajillekin.”
 
Pekka Wahlstedt, Helsingin Sanomat 5.6.2005.
 
 
”Hankamäkeä on joskus tituleerattu filosofian kauhukakaraksi muiden aihevalintojensa – esimerkiksi seksuaalisuuden ja anarkismin – takia. Liituraitaan pukeutuva särmikkään oloinen filosofi kuitenkin epäilee olevansa moiseen titteliin liian vanha...
Ja, filosofin omenapiirakka unohtuu taas hetkeksi, se hänestä vasta väärin onkin, että ihmisiä huijataan uskomaan, että heidän pitäisi vain osata myydä itsensä paremmin.”
 
Eeva Eronen, Helsingin Sanomat 28.8.2005.
 
 
 
Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa – Vähä katekismus filosofiselle anarkistille
 
”Kirjassa kuljetaan pilke silmäkulmassa läpi anarkismin historian sekä tieteen, taiteen, oikeistolibertaristisen ja kommunistisen anarkismin. Pakanafilosofeilta etsitään anarkismin ituja ja ajatteluapua haetaan Hannah Arendtin ja Isaiah Berlinin kaltaisilta liberaalifilosofeilta. Kirjan herkullisinta antia onkin laaja oppineisuus aktivistien vähemmän tuntemilla alueilla.”
 
Janne Rantala, Voima 8/2005, s. 31. Koko arvio luettavissa tästä.
 
 
 
Teosten Enkelirakkaus ja Suomalaisen nykyfilosofian historia ilmestyessä
 
Jos virka on yhtä kuin menestys ja menestys puolestaan perustuu kaavaan ahkerointi x talentti x munkki, mitä niistä Hankamäeltä puuttuu? Ei ahkeruutta, koska hän julkaisee. Ei talenttia, koska hän on tohtori. Häneltä puuttuu onnea.
Syynä saattaa olla se, että hän kuuluu sukupolvi X:ään, jota 1930–50-luvuilla syntyneet selustansa varmistelijat syrjivät työmarkkinoilla. Toinen syy on Hankamäen kyky provosoida mielipiteillään hieman Jussi Halla-ahon tapaan, sekä olla avoimesti homoseksuaali ajattelija, joka julistaa filosofian ja poikarakkauden olevan yksi ja sama asia.
Jos maailman judithbutlereilla ja naomiwolfeilla on oikeus esittää suurin piirtein mitä tahansa feminismin nimissä, Hankamäellä on oikeus puhua homona ja filosofina. Sitä paitsi hän on loogisempi kuin useimmat feministit.
 
Mikko Riihimäki, Kulttuurivihkot 1/2010, s. 36. Koko juttu luettavissa tästä.
 
 
 
George H. Mead ja symbolinen interaktionismi Tutkimus minuuden, merkitysten ja yhteiskunnan rakentumisesta
 
 
”Hankamäki on nuoren polven filosofian tohtori ja kyllästynyt postmodernien kaakkien loruihin. Hän kaipaa taas kovaa subjektia vanhan pirstoutuneen sijaan. [...] Yhtä kaikki iloitsen, kun Hankamäki käy urheasti vastustamaan meille molemmille sietämätöntä konformismin typeryyttä, joka hallitsee massamediaa ja kustantamista.
 
Jan Blomstedt kirjallisuusblogissaan Nose for prose. Koko arvio luettavissa tästä.
 
 
 
Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta
 
”Hankamäki kirjoittaa huomattavasti sujuvammin ja paremmin kuin Hemánus, paitsi kirjoittaessaan seksistä; Kalle tai Jallu voisi olla sopivampi ympäristö tekstin näille osioille. […]
Jukka Hankamäki luonnehtii teostaan mielipideromaaniksi. Itse kutsun sitä humoristiseksi (h)irvikuvaksi näistä ajoista tässä yhteiskunnassa. Tavallaan Hankamäen esikoisessa on kulttikirjan aineksia, mutta lähinnä miespuolisille yliopistoälyköille.”
 
Johanna Matero, Ruumiin Kulttuuri 4/2000, s. 63–64.
 
 
 
 
 
 


 
 
Copyright © Jukka Sakari Hankamäki