Toinen periaatteeni on edistää arvotuotantoa yksityisten ihmisten ja työyhteisöjen piirissä niin, että samanaikaisesti saavutetaan toiminnan tuloksellisuus, kriittisyys ja yhteiskunnallinen merkityksellisyys. Käsitykseni mukaan ihminen on onnellinen, kun hän on vapaa, ja vapaa ihminen on, kun hänet on ymmärretty oikein ja hän voi toteuttaa tärkeiksi kokemiaan asioita. Katson, että jokainen ihminen on toiselle ihmiselle (ja usein myös itselleen) salaisuus, jonka ymmärtämisestä rikastumme.

 

Pyrin edistämään edellä mainitsemiani periaatteita seuraavalla teesilläni: Tuottaaksesi henkilökohtaista onnellisuutta tai lisäarvoa itsellesi sinun on ensin tuotettava onnellisuutta tai lisäarvoa toiselle osapuolelle. Tähän liittyy käsitykseni toisesta ihmisestä ensimmäisenä. Uskomatonta mutta totta, tämän asenteen omaksuminen ja toteuttaminen johtavat menestykseen niin ihmissuhteissa kuin kaikessa muussakin elämässä.

 

Tämä ei tarkoita, että ihmisten pitäisi opetella mielistelemään tai palvelemaan toisiaan paremmin, sillä ihminen ei ole perusluonteeltaan epäitsekäs vaan itsekäs, ja tuon tosiasian kieltäminen johtaa vain umpikujaan. Nekin, jotka ovat olevinaan epäitsekkäitä, toimivat usein ketunhäntä kainalossa tavoitellen jotain suurempaa omaa etua. He kuitenkin salaavat tavoitteensa, koska totuus on harvoin hyvä mainos. Ongelman ratkaisemiseen ei ole muuta tietä kuin se, että ihmisten yksilölliset strategiat sovitetaan yhteen yhteisöllisten strategioiden kanssa. Koska lähes kaikki arvot tuotetaan kulttuuriimme yksilösuoritusten kautta, yhteiskunnan etu koostuu yksilöiden eduista. Siksi lähtökohtana täytyy pitää yksilöiden itsemääräämisoikeutta.

 

Yksilön ja hänen ympäristönsä välillä ei ole ristiriitaa, kunhan ihminen on mahdollisimman vapaa ja valmis toteuttamaan tahtoaan yhteiskunnassa ja esimerkiksi työelämässä. Sen vuoksi keskeistä on, kuinka yksilöiden vapautta voidaan lisätä. Onnellisuuden tuottaminen toiselle on siis hänen vapautensa ja itsemääräämisoikeutensa lisäämistä, ja parasta on, että se ei useinkaan maksa luovuttajalle mitään. Kyse on yleensä pelkkien ideologisten rajoitteiden poistamisesta: luovuuspotentiaalien vapauttamisesta niiden intohimoiseen toteuttamiseen. Tässä yhteydessä filosofialla on tärkeä tehtävä, sillä se opettaa havaitsemaan todellisuuden uudella tavalla ja antaa käyttöön käsitteellisiä välineitä, joiden seurauksena toimintakin muuttuu. Toiminnan muutokset edellyttävät ajattelun muuttumista.

 

Mielestäni ihmisen tie on kaksisuuntainen. Toisaalta kiinnostuksemme suuntautuu sisäänpäin, oman itsen löytämiseen, kohti varsinaista minuutta. Toisaalta elämälle antaa merkityksen tietoisuus kuulumisesta johonkin omaa elämää suurempaan kokonaisuuteen. Mitä paremmin tunnemme omat yksilölliset resurssimme, sitä enemmän allamme on kovaa maata ja sitä paremmin voimme toimia myös yhteisöllisesti. Tämä on osa dialogista ihmiskäsitystäni.