J. Sakari Hankamäki

Filosofian tohtori, filosofi
   Etusivu            Tulevaisuus
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

TULEVAISUUS

 
Tulevaisuuden ennustajat saavat helposti huonon maineen, sillä tulevaisuudesta ei voida sanoa mitään varmaa. Tulevaisuutta ei ole olemassa. Siksi tulevaisuutta ei voida myöskään liioin tutkia. Tulevaisuus on nykyisin tehtävien ratkaisujen tulos. Siksi tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa. Tulevaisuutta voidaan myös kohtalaisesti ennustaa tältä pohjalta, nykyisyydessä vallitseviin virtauksiin perustuen. 
 
Usein sanotaan, että jälkiviisaus ei ole koskaan niin oikeutettua kuin etukäteen, vaikka se ei koskaan olekaan niin varmaa kuin jälkikäteen. Tulevaisuuden ennustaminen ohjaakin olemaan ”etukäteen jälkiviisas”.
 
Olen itse mieluummin varovainen kuin jälkiviisas. Varovaisuuteni tarkoituksena on välttää jälkiviisautta, ainakin sitä jälkikäteen voimaan astuvaa jälkiviisautta.
 
Suhteessa todellisuuteen olen pessimistinen. Mistä asenteeni johtuu? Pohditaanpa hetken pessimismin ja optimismin olemusta. Yksi asiaan liittyvä ongelma on niin sanottu pessimistin paradoksi, jota voidaan sanoa myös pessimistin noidankehäksi.
 
Pessimistille pahin pettymys on se, jos ei petykään. Eli jos pessimisti yllättyy myönteisesti, hänen koko maailmankuvansa on vaarassa. Toisaalta tässäkin pettymyksen lajissa piilee epätoivon kipinä, sillä se osoittaa pessimistin elämänasenteen oikeaksi. Koska pessimistillä näin on jälleen toivoa, tämä antaa helposti näytön pessimismin perusteettomuudesta sekä optimismin voitosta. Se taas syventää pessimistin epätoivoa ja niin edelleen. Juuri tätä voidaan kutsua pessimistin noidankehäksi.

Yllätyksen paradoksiksi taas voidaan sanoa seuraavaa. Jos pessimisti haluaa eroon noidankehästään eikä niin muodoin odota mitään yllättävää, hän väistämättä yllättyy, koska vastassa on aina jotain odottamatonta. Jos taas hän koettaa vapautua kehästä keskittymällä odottamaan jotakin tiettyä (samantekevää hyvää tai pahaa), hän yllättyy vielä varmemmin, sillä vain osa vastaan tulevista asioista voi olla etukäteen ennustettavissa. Yllätykset ovat siis omiaan vahvistamaan pessimistin uskoa omaan pessimismiinsä, ja tätä kautta poutaisimmankin pilven longalla on aina synkkä reuna.
 
Filosofisen selityksen siihen, miksi pessimistin asenne osoittautuu yleensä epätoivoisen oikeaksi, antaa se, että todellisuuden vaikea ennustettavuus sinänsä tukee pessimistin pysymistä pessimistisenä. Pessimismi on siis viisautta, joka tunnustaa tulevaisuuden ennustamisen vaikeudet.
 
Vaikka tulevaisuuden ennustaminen onkin vaikeaa, tekeminen ei ole. Ennustamisen tekee vaikeaksi se, että tulevaisuus ei ole hallittavissa, vaan sen on ajateltava noudattavan omia lakejaan tai sattumanvaraisuuksiaan.
 
Jokainen hetki – niin nykyaika kuin jokainen mennytkin aika – on joskus ollut tulevaisuutta. Ajatukseen siitä, että ”ennen oli paremmin”, ohjaa tosiasia, että kaikki tapahtunut on jo turvallisesti hallinnassa, eikä siihen liity sellaisia tulevaisuutta koskevia epävarmuustekijöitä, jotka sisältyvät kulloiseenkin nykyaikaan. On syytä muistaa, että myös onnellisessa menneisyydessä ihmisten jokaista kuluvaa ajanhetkeä on leimannut epävarmuus tulevaisuudesta, eikä ennen meitä eläneiden asema ole ollut yhtään sen parempi kuin nykyisinkään elävien ihmisten asema.
 
Tulevaisuus luodaan tänään. Itse uskon, että Suomella ja suomalaisilla on kohtalon ajat käsillä. Nykyisin tehdään paljon tulevaisuutta koskevia päätöksiä, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin viime sotien aikana koetut. Meillä on edessämme taloudellinen alamäki ja elintason lasku, joka johtuu valtion velkaantumisesta ja suurten ikäluokkien tekemistä typeryyksistä. Poliittinen järjestelmämme on kriisissä korruption, populismin ja poliitikkojen asiantuntemattomuuden sekä vastuuttomuuden vuoksi. Ja samanaikaisesti suuret ikäluokat koettavat ratkaista väestön vähenemisessä näkemänsä pulmat tuottamalla itselleen laivalasteittain palvelijoita Afrikasta ja Lähi-idästä. Ei siis ole ihme, että monet nuoret suhtautuvat tulevaisuuteen pessimistisesti.
 
Haluan kuitenkin valaa suomalaisiin tulevaisuudenuskoa. Juuri sinusta itsestäsi ja äänestyspäätöksistäsi riippuu, minkälaisessa Suomessa me elämme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Haluatko Sinä, että länsimaiden väestöt vaihdetaan entisen poliitikkosukupolven sokean idealismin vuoksi ja että maanosamme ajautuu kansanryhmien välisiin sotiin? Haluatko, että Suomessa jatketaan petäjäisen puhumista politiikassa ja että valtion velkaa lisätään? Vai oletko itse valmis ottamaan vastuuta siitä, että pidämme kiinni saavutetusta kulttuuristamme, vaikka se saattaakin merkitä työajan jakamista, palvelujen turvaamista veroasteen lievällä nostolla ja maahanmuuton supistamista, jotta kulttuurien konfliktit voidaan välttää?
 
Suomi on valintojen äärellä. Suomen poliitikkosukupolven pitää uudistua. Vanhat ja vastuuttomat on siirrettävä syrjään, ja uusien on aika ottaa vastuu asioiden paremmasta hoidosta. Minua on usein kysytty mukaan poliittiseen toimintaan. Olen vastannut aivan samoin kuin nytkin: en halua osallistua politiikkaan sellaisena kuin se on, vaan haluan tuoda siihen järkeä. Jos olisin tavoitellut politiikkaan osallistumisella omaa etuani, minun olisi kannattanut lähteä mukaan jo kauan sitten. Nyt se ei ainakaan kannata henkilökohtaisesti, vaikka tulisin valituksi, sillä tulevien vaalien voittajat kadehtivat häviäjiä, kun rauniot jäävät voittajien käsiin.
 
Politisoitumiseen minut on ajanut tämän maan tilanne. En voi enää katsella sivusta sitä hölmöä teatteria, jota politiikka on. Politiikka kaipaa, ja on jo kauan kaivannut, filosofiaa. Olen asiantuntija enkä populisti. Toivon, että voisin olla ratkaisemassa Suomen tulevaisuutta parempaan suuntaan. Päätöksen Suomen tulevaisuudesta tekevät kansalaiset vaaleissa, joissa he päättävät politiikan suunnan.
 
On selvää, että yksin en voi paljoa vaikuttaa. Minulla ei ole suurta muodollista valtaa, mutta toimintani idea sisältyykin siihen, että sananvaltaa käyttämällä voin saada puolelleni myös ne, joilla valtaa on. Siihen sisältyy jo voimaa. Poliitikkona olen juuri sellainen kuin filosofin pitääkin olla: poliittinen sparraaja, jonka tehtävänä on vetää linjaa, avata silmiä ja käyttää aatteellista valtaa. Toivon voivani olla yksi Suomen pelastajista.
 
 
 
 
 
 


 
 
Copyright © Jukka Sakari Hankamäki