Kaikki alkoi auringonlaskun aikaan. Kävelin syksyisessä metsässä ja tulin järven rantaan. Iltaruskon kajastaessa
oivalsin, että minulla olisi tehtävää filosofina.
Filosofiaa minulla oli ilo opiskella Tampereen yliopistossa
vuosina 1987–1993 professori Juha Varton oppilaana. Olin yksi niistä opiskelijoista, joilla oli etuoikeus nauttia hänen luennoistaan.
Valmistuin filosofian maisteriksi eximian papereilla, ja
toimin yliopistossa tutkijana vuosina 1994 ja 1995. Julkaisin
yliopiston piirissä ensimmäiset kirjani: Tasapainon geometria (1992) ja Minän rakentuminen ihmistieteissä
(1994).
Filosofisen ryhmittymämme tultua savustetuksi Tampereen
yliopistosta hakeuduin Helsingin yliopistoon, johon olin tosin kirjoittautunut
teoreettisen filosofian opiskelijaksi samana vuonna kuin jo Tampereellekin.
Ohjaajakseni tuli Esa Saarinen, ja onnistuin valmistumaan lisensiaatiksi 1996 sekä väittelemään tohtoriksi 1997.
Väitöskirjaani Rakkauden välittäjä (1997)
kannettiin kaupoista yhtä nopeasti kuin olin vienyt sen tiedekuntaan, ja painos
myytiin loppuun parissa viikossa. Kustantajani Like otti siitä vielä kymmenisen
vuotta myöhemmin uuden painoksen. Teos on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa
suomenkielinen väitöskirja, joka on julkaistu myös
pokkarina.
Tohtorintutkinnostani on ollut minulle yhtä paljon hyötyä
kuin ripille pääsystä, mutta ei siitä ole ollut myöskään haittaa. Toimin
tutkijana Helsingin yliopiston filosofian laitoksilla vuosina 1996–1997 ja
1998. Helsingin yliopiston Yliopistopaino julkaisi yhteensä kolme kirjaani.
Ensimmäinen, eli Minä – Minäfilosofioiden filosofiaa,
ilmestyi vuonna 1995. Laajempi
nykyajan filosofiaa käsittelevä tieteenfilosofinen ja metodologinen teos, Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja politiikka, näki päivänvalon 2003 (ajantasaistettu painos 2008). Yhteiskuntafilosofinen manifestini henkisen arvotuotannon puolustamiseksi, eli Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan, ilmestyi 2005 (ajantasaistetut painokset 2010 ja 2015).
Toimin Taideteollisessa korkeakoulussa tutkijana
vuosina 2000–2001. Millenniumin muistomerkiksi julkaisin eräänlaisen ajankuvan
filosofian tilasta: dekkarin Kuka halusi murhata filosofin?
(2000). Huolimatta pitkäaikaisesta toiminnastani filosofian piirissä – tai ehkä
juuri sen vuoksi – minulle ei ole suotu vakituista virkaa, mutta minulla on usein ollut jokin vaatimaton toiminta-avustus mukanani
yliopistoja lähestyessäni, ja olen käyttänyt ne yksinomaan tieteen ja
filosofian hyväksi. En ole velkaa kenellekään, enkä ole nauttinut yhteiskunnan suopeudesta – älkää luulko!
Vaihtoehtoinen filosofian historiani eli teos Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa ilmestyi Liken
kustantamana 2005, ja populaarikulttuurin ilmiöitä sekä nykyajan
filosofiaa peilaava Filosofiset viuhahdukset 2007.
Jälkimmäinen koostuu esseistä, joita on julkaistu muun
muassa filosofisessa Niin & Näin -aikakauslehdessä avustettuani
lehteä sen perustamisvuodesta 1994.
Pääteokseni Enkelirakkaus – Filosofia ja uskonto
homoseksuaalisuutena ilmestyi 2008 ja omaelämäkerrallinen filosofian historiani Suomalaisen nykyfilosofian
historia – Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä 2009.
Blogikirjoituksistani kootussa kirjassa Sensuurin Suomi – Filosofisesti korrekteja kolumneja
arkipäivän ajatusrikoksista (2009) puolustan muun muassa sananvapautta. Teokset Kansanvallan varkaat – Kirjoituksia demokratian kaventamisesta Suomessa (2010) ja Valhe kaatuu – Fatwoja ja jeremiadeja eripuraisesta Euroopasta (2012) ovat jatkoa käytännöllisen filosofian kysymyksiä käsittelevälle blogikirjoitushankkeelleni. Yhdessä nämä julkaisut muodostavat dialogisen filosofian erään sovellutuksen. Poliittinen ohjelmani on nimeltään Kansallisfilosofinen manifesti – Tie tulevaisuuden Suomeen (2011, ajantasaistettu painos 2015).
Viimeksi olen toiminut yliopistomaailmassa pitämällä
luentoja Teatterikorkeakoulussa. Professionaalisen
elämäni lisäksi minulla on tietenkin myös yksityiselämä – ja juuri tämä toinen
puoli on tärkeä.
