J. Sakari Hankamäki

Filosofian tohtori, filosofi
   Etusivu            Ura
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 

URA

 
 
Kaikki alkoi auringonlaskun aikaan. Kävelin syksyisessä metsässä ja tulin järven rantaan. Iltaruskon kajastaessa oivalsin, että minulla olisi tehtävää filosofina.
 
Filosofiaa minulla oli ilo opiskella Tampereen yliopistossa vuosina 1987–1993 professori Juha Varton oppilaana. Olin yksi niistä opiskelijoista, joilla oli etuoikeus nauttia hänen luennoistaan. Valmistuin filosofian maisteriksi eximian papereilla, ja toimin yliopistossa tutkijana vuosina 1994 ja 1995. Julkaisin yliopiston piirissä ensimmäiset kirjani: Tasapainon geometria (1992) ja Minän rakentuminen ihmistieteissä (1994).
 
Filosofisen ryhmittymämme tultua savustetuksi Tampereen yliopistosta hakeuduin Helsingin yliopistoon, johon olin tosin kirjoittautunut teoreettisen filosofian opiskelijaksi samana vuonna kuin jo Tampereellekin. Ohjaajakseni tuli Esa Saarinen, ja onnistuin valmistumaan lisensiaatiksi 1996 sekä väittelemään tohtoriksi 1997.
 
Väitöskirjaani Rakkauden välittäjä (1997) kannettiin kaupoista yhtä nopeasti kuin olin vienyt sen tiedekuntaan, ja painos myytiin loppuun parissa viikossa. Kustantajani Like otti siitä vielä kymmenisen vuotta myöhemmin uuden painoksen. Teos on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomenkielinen väitöskirja, joka on julkaistu myös pokkarina.
 
Tohtorintutkinnostani on ollut minulle yhtä paljon hyötyä kuin ripille pääsystä, mutta ei siitä ole ollut myöskään haittaa. Toimin tutkijana Helsingin yliopiston filosofian laitoksilla vuosina 1996–1997 ja 1998. Helsingin yliopiston Yliopistopaino julkaisi yhteensä kolme kirjaani. Ensimmäinen, eli Minä – Minäfilosofioiden filosofiaa, ilmestyi vuonna 1995. Laajempi nykyajan filosofiaa käsittelevä tieteenfilosofinen ja metodologinen teos, Dialoginen filosofia –  Teoria, metodi ja politiikka, näki päivänvalon 2003 (ajantasaistettu painos 2008). Yhteiskuntafilosofinen manifestini henkisen arvotuotannon puolustamiseksi, eli Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan, ilmestyi 2005 (ajantasaistetut painokset 2010 ja 2015).
 
Toimin Taideteollisessa korkeakoulussa tutkijana vuosina 2000–2001. Millenniumin muistomerkiksi julkaisin eräänlaisen ajankuvan filosofian tilasta: dekkarin Kuka halusi murhata filosofin? (2000). Huolimatta pitkäaikaisesta toiminnastani filosofian piirissä – tai ehkä juuri sen vuoksi – minulle ei ole suotu vakituista virkaa, mutta minulla on usein ollut jokin vaatimaton toiminta-avustus mukanani yliopistoja lähestyessäni, ja olen käyttänyt ne yksinomaan tieteen ja filosofian hyväksi. En ole velkaa kenellekään, enkä ole nauttinut yhteiskunnan suopeudesta – älkää luulko!
 
Vaihtoehtoinen filosofian historiani eli teos Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa ilmestyi Liken kustantamana 2005, ja populaarikulttuurin ilmiöitä sekä nykyajan filosofiaa peilaava Filosofiset viuhahdukset 2007. Jälkimmäinen koostuu esseistä, joita on julkaistu muun muassa filosofisessa Niin & Näin -aikakauslehdessä avustettuani lehteä sen perustamisvuodesta 1994.
 
Pääteokseni Enkelirakkaus – Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena ilmestyi 2008 ja omaelämäkerrallinen filosofian historiani Suomalaisen nykyfilosofian historia – Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä 2009.
 
Blogikirjoituksistani kootussa kirjassa Sensuurin Suomi – Filosofisesti korrekteja kolumneja arkipäivän ajatusrikoksista (2009) puolustan muun muassa sananvapautta. Teokset Kansanvallan varkaat – Kirjoituksia demokratian kaventamisesta Suomessa (2010) ja Valhe kaatuu – Fatwoja ja jeremiadeja eripuraisesta Euroopasta (2012) ovat jatkoa käytännöllisen filosofian kysymyksiä käsittelevälle blogikirjoitushankkeelleni. Yhdessä nämä julkaisut muodostavat dialogisen filosofian erään sovellutuksen. Poliittinen ohjelmani on nimeltään Kansallisfilosofinen manifesti – Tie tulevaisuuden Suomeen (2011, ajantasaistettu painos 2015).
 
Viimeksi olen toiminut yliopistomaailmassa pitämällä luentoja Teatterikorkeakoulussa. Professionaalisen elämäni lisäksi minulla on tietenkin myös yksityiselämä – ja juuri tämä toinen puoli on tärkeä.
 
 
 
 
 
 


 
 
Copyright © Jukka Sakari Hankamäki